Susanna Rahkamo
| Susanna Rahkamo | |
|---|---|
 Susanna Rahkamo vuoden 2011 muodostelmaluistelun maailmanmestaruuskilpailuissa |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 25. helmikuuta 1965 |
| Kansalaisuus |
 Suomi |
| Uran tiedot | |
| Laji | taitoluistelu |
Tuija[1] Susanna Rahkamo (s. 25. helmikuuta 1965) on suomalainen taitoluistelija ja urheilujohtaja.
Hän kilpaili puolisonsa Petri Kokon kanssa jäätanssissa. He voittivat Euroopan-mestaruuden ja MM-hopeaa vuonna 1995, MM-pronssia 1994 ja EM-pronssia 1993. Pari kilpaili kahdesti olympialaisissa, vuonna 1992 Albertvillessä (6. sija) ja 1994 Lillehammerissa (4. sija).
Rahkamo nimettiin parinsa Petri Kokon kanssa Suomen urheilun Hall of Fameen tammikuussa 2022.[2]
Ammattilaisura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuoden 1995 jälkeen Rahkamo ja Kokko ryhtyivät ammattilaisiksi. He luistelivat erilaisissa näytöksissä ja kilpailuissa viisi vuotta kunnes päättivät uransa Suomessa Tango Cafe -kiertueella vuoden 2000 lopussa. Ammattilaisvuosina pari osallistui lukuisiin ammattilaiskilpailuihin Yhdysvalloissa vuoden 1994 olympialaisten jälkimainingeissa riehuneen taitoluistelubuumin aikana. Kaudella 1995–1996 pari kiersi Yhdysvaltoja Stars on Ice -kiertueen tähtirykelmässä. Pari tuotti luistelukiertueita, kymmeniä näytöksiä ja tv-tuotantoja Suomessa, Saksassa ja Yhdysvalloissa. Parilla oli kaksi kautta myös omaa nimeään kantava TV-show MTV3-kanavalla. Vuonna 1996 pari esiintyi Enigma-yhtyeen musiikkivideolla[3]. Rahkamo ja Kokko jättivät jälkensä jäätanssiin. Kansainvälinen luisteluliitto ISU pyysi paria kehittelemään kaudella 1994–1995 käyttämästään quickstep-rytmitanssista uuden pakollisen tanssin jäätanssiin. Tämä Finnstep otettiin ohjelmaan kaudella 2008–2009.[4] Finnstep-tanssin askeliin on kilpailtu muun muassa Sotšin olympialaisissa. Myös kaudella 2020–2021 Finnstep muodostaa lyhyttanssin pakollisen osion.
Urheilujohtajaura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuosina 2004–2014 Rahkamo toimi Suomen Taitoluisteluliiton puheenjohtajana yhteensä viisi kautta.[5][6] Hänen puheenjohtajakautenaan suomalainen taitoluistelu menestyi kansainvälisesti. Kolme eri naisluistelijaa saavutti yhteensä yhdeksän arvokisamitalia, ja muodostelmaluistelussa voitettiin viisi maailmanmestaruutta sekä kaikkiaan kolmetoista arvokisamitalia. Suomi järjesti Rahkamon kaudella kolme taloudellisesti ja urheilullisesti menestyksellistä arvokilpailua, joissa 2009 Laura Lepistö voitti Euroopan mestaruuskultaa ja Susanna Pöykiö pronssia. Muodostelmaluistelun maailmanmestaruuskilpailuissa Helsingissä 2011 suomalaisjoukkueet Rockettes toi kultaa ja Marigold Ice Unity hopeaa. Kautensa lopussa Rahkamo oli hakemassa Suomelle vuoden 2017 maailmanmestaruuskisaisännyyden.
Marraskuusta 2008 alkaen hän on toiminut Suomen Olympiakomitean hallituksessa ja vuodesta 2012 sen varapuheenjohtajana. Vuonna 2014 Rahkamo valittiin Euroopan olympiakomiteoiden (EOC) Olympic Culture and Legacy -valiokunnan puheenjohtajaksi[7]. Rahkamon kaudella komission missiona on ollut olympia-arvojen edistäminen. Tätä missiota edistääkseen komissio loi eurooppalaisille 18–25-vuotiaille nuorille vaikuttajille suunnatun valmennusohjelman, joka kouluttaa nuoria ryhmänjohtajia 15–17-vuotiaiden urheilijoiden Nuorten Olympiafestivaaleille. Neljäs koulutusohjelma alkoi kesällä 2020.[8]
Työura, koulutus ja tutkimus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuodesta 2005 Rahkamo on toiminut johtamisen konsulttina ja vuodesta 2010 senior partnerina johtamisen konsultointiin erikoistuneessa Pertec Consulting’issa. Syksyllä 2019 hän oli myymässä Pertecin Hyvinvointivalmennus Hälsa Oy:lle.
Vuonna 2016 Rahkamo valittiin International Skating Unionin (ISUn) vetämään liiton strategista ”Development”-kärkihanketta. Development-komission työryhmät ovat rakentaneet globaalin ISUn Centers of Excellence -verkoston sekä lanseeranneet ISUn sähköisen oppimisjärjestelmän.[9] Lisäksi development-ohjelmasta tuetaan ISUn jäsenmaiden paikallisia ja alueellisia kehityshankkeita. 2020 Rahkamo valittiin myös ISUn digitalisaatiota ja tekoälyä kehittävän ryhmän ohjausryhmään[10][11].
Koulutukseltaan Rahkamo on tekniikan tohtori (Aalto-yliopisto, tuotantotalous) ja elintarviketieteiden maisteri (Helsingin yliopisto, elintarvike-ekonomia). [12][13] Rahkamon johtamisen, organisaatioiden ja työpsykologian tutkimusalaan liittyvä vuonna 2016 valmistunut väitöskirja tarkastelee menestykseen johtavaa huippuosaamisen kehittymistä ja luovan ajattelun vaikutusta tähän prosessiin. Tutkimuksen mukaan huippuosaajaksi kehittymisen kannalta tarvitaan kuusi kriittistä tekijää: kysyminen ja ajatusten pallottelua, näkemyksen muodostaminen, soveltaminen, uskoa omaan tekemiseen, sisäinen palo ja periksiantamatonton työ. Tutkimuksen mukaan vuorovaikutuksessa syntyvä luova kipinöinti tuottaa uusia ajatusrakenteita, ja kokonaisnäkemys laajenee ja tämän näkemyksen toimeenpano on huippuuden elinehto[14].
Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rahkamolla ja Kokolla on kaksi lasta. Rahkamo on poliitikko Kari Rahkamon tytär.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ https://www.kauppalehti.fi/yritykset/yritys/maxilla+oy/07049018
- ↑ Legendoille kunniaa: Urheilun Hall of Fame sai kuusi lisäystä www.iltalehti.fi. Viitattu 27.10.2023.
- ↑ Enigma-yhteen musiikkivideo youtube.com.
- ↑ Rahkamo ja Kokko saavat oman tanssin Yle Urheilu. 31.5.2007. Viitattu 28.1.2016.
- ↑ Rahkamosta Taitoluisteluliiton puheenjohtaja Kaleva.fi. 5.12.2004. Viitattu 28.3.2015.
- ↑ Laura Raitiosta Taitoluisteluliiton uusi puheenjohtaja 29.11.2014. Suomen Taitoluisteluliitto ry. Viitattu 28.3.2015.
- ↑ Susanna Rahkamosta EOC:n valiokunnan pj www.stav.fi. 29.8.2014. Suomen Taitoluisteluvalmentajat ry. Viitattu 31.5.2022.
- ↑ http://www.eurolympic.org/wp-content/uploads/2020/07/EYOA_Brochure_web_light.pdf eurolympic.org.
- ↑ https://elearning.isu.org/ elearning.isu.org.
- ↑ https://isu.org/development-program isu.org.
- ↑ https://isu.org/development-communications/23871-isu-communication-2310/file isu.org.
- ↑ Susanna Rahkamo naisjohtajat.fi. Keskuskauppakamari. Viitattu 20.3.2019.
- ↑ Koho, Saara: Tohtoriksi väitellyt Susanna Rahkamo: Johtajuutta on harjoiteltava, "hyvän ja huippuhyvän ero on iso" kauppalehti.fi. 3.9.2017. Alma Media Oyj. Viitattu 20.3.2019.
- ↑ Väitöskirja, Aalto Yliopisto, Perustieteiden korkeakoulu, tuotantotalous, johtamisen laitos) 2016: The Way to Exceptional Expertise – A Case Study of the Collective Creativity of five Multiple Olympic Gold Medalists) urn.fi.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
1954–1955: Jean Westwood / Lawrence Demmy – 1956: Pamela Weight / Paul Thomas – 1957–1958: June Markham / Courtney Jones – 1959–1961: Doreen Denny / Courtney Jones – 1962: Christiane Guhel / Jean Paul Guhel – 1963: Linda Shearman / Michael Phillips – 1964–1965: Eva Romanová / Pavel Roman – 1966–1969: Diane Towler / Bernard Ford – 1970–1971: Ljudmila Pahomova / Aleksandr Gorškov – 1972: Angelika Buck / Erich Buck – 1973–1976: Ljudmila Pahomova / Aleksandr Gorškov – 1977–1978: Irina Moisejeva / Andrei Minenkov – 1979–1980: Natalja Linitšuk / Gennadi Karponossov – 1981–1982: Jayne Torvill / Christopher Dean – 1983: Natalja Bestemjanova / Andrei Bukin – 1984: Jayne Torvill / Christopher Dean – 1985–1988: Natalja Bestemjanova / Andrei Bukin – 1989–1992: Marina Klimova / Sergei Ponomarenko – 1993: Maja Usova / Aleksandr Žulin – 1994: Jayne Torvill / Christopher Dean – 1995: Susanna Rahkamo / Petri Kokko – 1996–1998: Oksana Grištšuk / Jevgeni Platov – 1999: Anjelika Krylova / Oleg Ovsjannikov – 2000: Marina Anissina / Gwendal Peizerat – 2001: Barbara Fusar-Poli / Maurizio Margaglio – 2002: Marina Anissina / Gwendal Peizerat – 2003: Irina Lobatševa / Ilja Averbuh – 2004–2006: Tatiana Navka / Roman Kostomarov – 2007: Isabelle Delobel / Olivier Schoenfelder – 2008: Oksana Domnina / Maxim Shabalin – 2009: Jana Hohlova / Sergei Novitski – 2010: Oksana Domnina / Maksim Shabalin – 2011–2012: Nathalie Péchalat / Fabian Bourzat – 2013: Jekaterina Bobrova / Dimitri Solovijev – 2014: Anna Cappellini / Luca Lanotte – 2015–2019: Gabriella Papadakis / Guillaume Cizeron – 2020: Viktorija Sinitsina / Nikita Katsalapov
1981: Saila Saarinen / Kim Jacobson – 1982: ? / ? – 1983: ? / ? – 1984–1985: Virpi Kunnas / Petri Kokko – 1986: Susanna Peltola / Kim Jacobson – 1987–1991: Susanna Rahkamo / Petri Kokko – 1992: Katri Uski / Juha Sasi – 1993: Tuire Mattila / Toni Haahti – 1994: Katri Kuusniemi / Juha Sasi – 1995: Susanna Rahkamo / Petri Kokko – 1996: Katri Kuusniemi / Jamie Walker – 1997: Maikki Uotila / Toni Mattila – 1998: Maikki Uotila / Michel Bigras – 1999: Pia-Maria Gustafsson / Antti Grönlund – 2002–2004: Jessica Huot / Juha Valkama – 2008: Piia Juhamo / Niko Jääskeläinen – 2009–2010: Oksana Klimova / Sasha Palomäki – 2011–2012: Henna Lindholm / Ossi Kanervo – 2013: Olesia Karmi / Max Lindholm – 2014: Henna Lindholm / Ossi Kanervo – 2015: Olesia Karmi / Max Lindholm – 2016–2018: Cecilia Törn / Jussiville Partanen – 2019: Juulia Turkkila / Matthias Versluis – 2020: Yuka Orihara / Juho Pirinen
| ||||||||||||||
